Läpi metsien ja Kalevalan
Tervetuloa Luonto luoksesi -sivustolle. Mukavaa, kun pistäydyit kylään. Täällä tarinoidaan luonnosta, perinteistä ja yhteisöllisyydestä. Painahan puuta ja istuunnu hetkeksi, niin minä otan sinut mukaani retkelle - tänään se kulkee Läpi metsien ja Kalevalan.
Aloitetaankin juuri tästä - Läpi metsien ja Kalevalan -nimeä kantavasta retkisarjasta, joka kurottautuu kohti tamperelaisia järjestökentän toimijoita. Hyväntekeväisyysprojekti vie kulttuuriperintöä kanavoiville retkille kourallisen Tampereella toimivia järjestöjä - heidän jäseniään ja vapaaehtoisiaan. Retkisarjan toteuttaa Luonto luoksesi - eli allekirjoittanut. Yhteistyökumppanina toimii Tampereen Kalevalaiset Ry.
Retkisarja otti ensimmäiset askeleensa metsäpolulla kesäkuun alussa, kun Nääsville Ry:n vapaaehtoisten joukko vietti ohjauksessani virkistyspäivänsä - retkellä Läpi metsien ja Kalevalan. Retkisarjan retket jatkuvat elokuussa. Keskikesä käsittää omalta taholtani retkikutsujen lähettämistä retkisarjaan valikoituneille tahoille ja retkien ryhmäkohtaista suunnittelutyötä.
Projektin tarkoituksena on tutustuttaa retkille kutsutut tahot kulttuuriperintö- ja luontotoimintaan sekä tarjota heille mukava yhteinen tuokio luonnonhelmassa. Tärkeänä tavoitteena on myös herättää ja syventää ihmisten luontosuhdetta, joka tukisi kukoistaessaan niin ihmisen kuin luonnonkin kantokykyä. Syvimmillään projektin pyrkimys kumpuaa halusta jakaa hyvää - tässä tapauksessa luonnon, kulttuuriperinnön ja yhteisöllisyyden suomaa hyvinvointia. Retkisarjan kautta toteutan myös ensimmäistä AMK-harjoitteluani. Opiskelen yhteisöpedagogiksi Kakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa; linjalla Ympäristökasvatus ja yhteisöjen kehittäjä.
Punaisena lankana retkisarjan retkillä toimii sisältö, joka ammentaa inspiraationsa Kalevalan kautta tulevista muinaisista tarinoista. Läpi metsien ja Kalevalan syleilee metsiä ja luontoympäristöjä kulttuuriperintö- ja luontokasvatuksen luokkahuoneena, jonka nurkissa ei puhalla ilmastointi vaan Ilmattaren, Ukon ja Ilmarisen henkäykset.
Retkisarjan idea syntyi minulle Kumppanuustalo Arttelin Opiskelijoiden Järjestöpäivässä. Tutustuessani tapahtumassa eri järjestöjen ja yhdistysten toimintaan sain todeta, että luontotoiminta ei ollut vielä löytänyt jalansijaa kaikkialta. Sisäistettyäni luontoperustaisen hyvinvoinnin saloja jo vuosia - niin teoriassa kuin käytännössä - koin, että oli sydämenasiani tuoda luontoa taloudellisten paineiden alla toimivan järjestökentän tykö. Luontohyvinvoinnin rinnalle liitin kulkemaan kulttuurihyvinvoinnin - eritoten siitä näkökulmasta, mikä on omaa sydäntäni lähellä.
Läpi metsien ja Kalevalan -retkisarja sai nimensä kuiskauksista mielessäni. Instagramissa minua seuranneet ehkä muistavatkin, kuinka kirjoitin tammikuussa: "Silmieni pyöriessä päässäni viime viikkojen ajan kuin hedelmät hedelmäpelissä, kuulen luonto-ohjaajan ammatin, Kalevalan ja esi-isieni kuiskailevan korvissani vahvistuneita kutsumuksen kuiskauksia: Läpi metsien ja Kalevalan."
Vahvistuneet kutsumuksen kuiskaukset kiirivät korviini kotiseudultani Kuhmosta. Sain taannoin kuulla, että esivanhempani olivat toimineet mm. taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan oppaana läpi erämaametsien. Gallen-Kallela myös ikuisti esivanhempiani maalauksiinsa. Pettuleivän virttä laulava tyttö -maalauksen tyttö on minun mummuni mummu Kaisa Haverinen (https://reitz.fi/maalaukset/pettuleivan-virtta-laulava-tytto/). Maalaus on maalattu Kuhmossa, Gallen-Kallelan matkoilla läpi metsien - ja Kalevalan kokoisen inspiraation.
Kaisan isän Renne "Matokangas" Haverisen on kirjoitettu ymmärtäneen, kuinka taiteilija-kareliaaneille taattiin turvallisia ja elämyksellisiä retkiä. Tässä kohden minä aloin kuulla ääniä - kuiskauksia mielessäni. On aika astua poluille ja jatkaa siitä, mihin Renne aikoinaan jäi. On aika tuoda Kalevalan tarinat tähän päivään, metsien kautta ihmisille siivilöityen, sillä siellä Kalevala syntyi ja siellä sen tarinat elävät.
Nääsville Ry:lle ohjaamani retki läpi metsien ja Kalevalan saatteli retkeilijät aistimaan luonnon myyttisen kerroksen, jossa elävät myös Tapio, Ahto ja Ukko. Portti myyttiseen kerrokseen avautui taidelähtöisten menetelmien kautta, jossa oli läsnä niin kehollisuus, leikki, mielikuvitus kuin tarinallisuuskin. Sama portti avaa ovet myös yhteisölliseen ilmapiiriin, jossa tasa-arvo saa ravitsevan maaperän. Ehkäpä juuri tällaisesta maaperästä ponnistaa valoon päin kurkottavia kukkasia.
"Lyhyestä virsi kaunis (Kalevala 2020, 83)", Läpi metsien ja Kalevalan -retkisarja kurottautuu kohti metsiä ja ihmisiä - kohti ekologista ja sosiaalista, ja tekee sen kulttuuriperinnön ja empatian siltaa kulkemalla. Like a bridge over troubled water, I will lay me down, laulaa Paul Simon, ja maalaa mieleen hetken, jolloin ihminen tekee itsestään sillan levottomien vesien ylle. Levottomat vedet kuvastavat kappaleessa kovia aikoja, yksinäisyyttä, pimeyttä ja kipua. Paljon sitä kaikkea, joka velloo levottomana ympärillämme tälläkin hetkellä. Siksipä juuri nyt on niin tärkeää rakentaa siltoja, luoda toivoa ja kurottautua kohti. "Yli kuun, alatse päivän, toivon tähtien välitse.", kirjoitti Lönnrot Kalevalassa (2020, 102). Toivon tähtien välitse. Mitä kaikkea hyvää sieltä voisikaan siivilöityä?
-Henriikka