Myyttiset puut

Mukavaa, että poikkesit tarinan äärelle. Lämpimästi tervetuloa. Tule mukaani, niin saattelen sinut myyttisten puiden katveeseen ja Louhen metsän äärelle.

Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa, pyhät lehvät oksasilla, marjaset sitäi pyhemmät."

(Kalevala 23: 223-22)

Pyhä puu Pihlaja – suomalaisessa kansanperinteessä se on suojellut pahoilta hengiltä niin ihmistä kuin hänen elinpiiriäänkin. Pihlajasta tehtiin suojelevia ristejä, ja halkaistun pihlajan läpi on suojelustarkoituksessa vedetty milloin mitäkin; ihminen, kalaverkot tai ihminen kalaverkkoineen päivineen. Halkaistun pihlajan läpi on puikkelehtinut myös naima-ikiäisiä neitoja, karjaa, sairaita ihmisiä ja metsästysonnea hamuavia miehiä aseineen. Usein näissä hetkissä on muinaisen suomalaisen takataskussa ollut myös pätkä punaista lankaa, jolla oksat sitomalla on pihlajan suomaan voimaan saanut sopivasti lisäpontta. Oletko muuten koskaan huomannut, että pihlajanmarjan tyvessä on viisisakarainen tähti? Tämä viisikantainen kuvio on symboloinut voimaa ja suojelusta monissa eri maailmankulttuureissa jo vuosituhansien ajan.

Pihlaja ei suinkaan ole ainut suomalainen pyhä puu. Muista lehtipuista pyhään kärkeen nousevat mm. elinvoimaa säkenöivä koivu, vahvuutta uhkuva tammi ja haviseva haapa. Havupuista niin kuusi, mänty kuin katajakin olivat pyhiä puita. Katajan savun voimakas tuoksu karkotti pahoja henkiä, männyssä roikkui karhunpeijaisten jäljiltä karhunkallo, ja kuusi toimi kanavana vainajien luo. Vielä tänäkin päivänä viemme haudoille kuusenoksia ja koristamme vehreän havupuun uudelleensyntymän symboliksi pimeimmän ajan keskelle. Oletko koskaan ajatellut, että kylmin ja kovin kuukautemme on saanut nimensä kovalta tammelta? Entä tiesitkö, että helmikuu on saanut nimensä havupuiden oksilla helmeilevistä jäätyneistä vesipisaroista - helmistä? Puut elävät monina piiloutuneina merkityksinä ympärillämme vielä tänäkin päivänä.

Muinainen suomalainen kunnioitti ja arvosti metsää ja puita. Ne olivat monella tapaa pyhiä: osaltaan sielukkaita olentoja ja osaltaan suoranainen elinehto. Metsä ja puut merkitsivät monikerroksista yhteyttä - yhteyttä elämään, kuolemaan ja sen yli. Metsäkansan suonissa ei tainnut virrata ennen muinoin vain veri. Pyhään punaiseen oli kenties sekoittunut myös ripaus makeaa koivunmahlaa, havupuiden hoivaavaa pihkaa ja lehtipuun taianomaista lehtivihreää.

Muinainen Pohjolan väki jakoi Vilkunan (1997, 104) mukaan vuoden kahtia talvi- ja suvipuoleen, joista talvipuoli alkoi 14.10. talvipäivänä ja suvipuoli 14.4 suvipäivänä. Merkintöjä näistä päivistä on löytynyt myös 1840-luvulla painetuista virsikirjoista ja sitäkin vanhemmista puisista, kalentereina toimineista, riimusauvoista. Talvipäivää symboloi lehdetön puu ja suvipäivää vehreä puu. (Vilkuna 1997, 284).

Puista sen näkee - syksy on tullut. Maisemamme ja äänimaailmamme ovat muutoksessa; lehtipuut ovat pian paljaita ja äänettömiä – valmiina kietoutumaan valkeaan peitteeseen. Päivien päälle laskeutuu häilyvä pimeys. Se hiipii hiljaa varpaillaan hipsutellen – usvaiset töppöset jaloissaan. Luontomme on irrottanut lämpimät säteensä kasvusta ja runsaudesta. On aika antautua syksyn syliin ja luovuttaa lehtivihreä syvälle runkoon ja juuriin. Kyllä valo ja lämpö vielä palaavat. Ne palaavat aina. Luota, irrota otteesi, ja antaudu vuoden talvipuolen kannateltavaksi.

Niin kuin luonto ympärilläni,

annan minäkin kietoa itseni elämän välitilaan.

Olen veen ja taivaan rajapinta-

valon ja varjon liitto.

Luottaen uuden kasvun vielä koittavan,

lasken lehtivihreäni syvälle runkooni.

Kaunistan maailman ruskanvärein,

ja antaudun virran vietäväksi.

JuuretON-voimasanat

Antautumisen kausi

22.9.–1.11. 

©Henriikka Kivinen

Kuinka paljon elämää mahtuu palaseen ikimetsää?

JuuretON-sanoilla ja yhteistyön voimalla tullaan suojelemaan 2000 neliömetriä ikimetsää Louhen metsäkeräyksen nimissä. Alue vastaa esim. 40x50 metriä kokoista aluetta. "Aika pieni", saattaa joku ajatella. Totta sinänsä, jos ajattelee sen olevan vaikka ostoskeskuksen peittämä maa-alue, megamarketin parkkipaikka, 1/3 jalkapallokentästä tai 250 metriä kaksikaistaista autotietä.

Mutta, jos tuon alueen ajattelee ikimetsänä; vanhoina ja vanhenevina puina; maakerroksen läpi kasvavina ja kukoistavina lajeina; sykkivänä sienijuurena; sammaloituneina luontokappaleina; laulavina lintuina; kiehtovina nisäkkäinä, hyönteisinä, matelijoina; sielua hellivänä hiljaisuutena - se tuntuu enemmältä. Se tuntuu elämältä. Ja kun tämän kaiken liittää osaksi suurempaa kokonaisuutta - saamme Louhen metsän.

Kuinka paljon puuta ja kaikkea muuta saa rauhassa vanheta; lahota, kaatua, sammaloitua - tulla osaksi kiertoa. Kuinka monta lajia; muurahaista, lintua voi tehdä sinne pesänsä. Rauhassa lentää sinne ja takaisin; tehdä pesän sinne, jossa koti ei kaadu muista kuin luonnonvoimista. Kuinka paljon elämää mahtuu kokonaiseen ikimetsään?

Louhen metsäkeräyksen kokonaiskeräystilanne on liki 58 000 euroa (päivitetty 4.9.2026). Voit lukea keräyksestä lisää osoitteessa: https://luonnonperintosaatio.fi/kampanjat/louhen-metsa/

Tämän kirjoituksen loppuun annan sinulle mahdollisuuden tutustua omaan sielupuuhusi. Tutki alta, minkä puun vahvuus tai vahvuudet peilautuu sinussa. Saattaa olla, että omaat useammankin puun vahvuuksia. Saattaa olla, että huomaat olevasi kokonainen metsä! Pyydän, että kuitenkin pohdit, mikä alla olevista kuvauksista ja puista kohtaa parhaiten sinun kanssasi? 

Jos lähetät minulle alla olevan yhteydenottolomakkeen kautta viestillä puusi (esim. "TAMMI" tms.), niin minä lähetän sinulle vastauksena sielupuusi tarkemman kuvauksen; mitä merkityksiä se on kantanut suomalaisessa kansanperinteessä ja mikä voima siinä piilee vielä tänäkin päivänä. 

Oletko siis… 

lojaali & kestävä, kuin MÄNTY 

turvallinen & luotettava, kuin KUUSI 

elinvoimainen & avoin, kuin KOIVU 

suojelevainen & syvällinen, kuin PIHLAJA 

karismaattinen & rauhallinen, kuin TAMMI 

auttavainen & tunteitaan ilmaiseva, kuin LEPPÄ 

joustava & leikkisä, kuin PAJU 

itsevarma & luottavainen, kuin KATAJA 

myötätuntoinen & läsnäoleva, kuin HAAPA 

Sinun puusi - sinä puuna. Mikä puu sinä olet? Mikä puu uhkuu eniten sinun voimaasi?

Nyt, kun tiedät sielupuusi, ja kenties jopa sen tarkemman kuvauksen, voit täyttää termospullon jollain lämpöisellä juomalla, ottaa sen mukaasi - kera istuinalustan - ja astua luontoosi. Poikkea oman sielupuusi äärelle, havainnoi luontoa ja pohdi sitä sanomaa, ja niitä vahvuuksia, joita katsaus sinulle avasi. Löydätkö samaistumispintaa puusi kanssa? Huomaa myös sielupuusi syysasu. Onko hän sonnustautumassa keltaiseen, oranssiin, punaiseen vai ikivihreään? Ja hei, vielä yksi juttu – tämä on se aivan viimeisin – muista samalla tarkistaa, että löytyykö sieltä pihlajanmarjan pohjasta todella se tähti!

Lempein syysterveisin,

Henriikka

Tiedon jyväsiä:

Kalevala ja opas sen lukemiseen. 2020. Helsinki: Suomen kirjallisuuden seura

Vilkuna, K. 1997. Vuotuinen ajantieto. Keuruu: Otava

Tarinan murusia:

Piippo, S. 2019. Kasvien maaginen maailma. Helsinki: Tammi

Piippo, S. 2022. Puiden kertomaa. Helsinki: Tammi