Niin kuin luonto ympärilläni...

Tervetuloa. On jälleen aika painaa puuta; istuutua tarinan äärelle. Tänään retkemme kulkee läpi syklisyyden ja ekososiaalisen ajattelun. 

Niin kuin luonto ympärilläni,

minäkin tunnen sen;

aurinko maalaa jo varjoaan ja irrottelee säteitään.

Nostan katseeni pimenevälle taivaalle,

ja upottaudun viimeisiä aarteita kantavan luontoni halaukseen.

Olen laskeutuva rauha –

valon ja varjon leikki.

JuuretON -voimasanat

Irrottamisen kausi

1.8.–22.9. syyskesä

© Henriikka Kivinen

Vuosi sitten juurisykkeeni sykki maailmaan JuuretON -voimasanat; luonnon syklisyyttä ja kaunista suomen kieltä yhdistävät hyvän mielen loitsut, jotka painautuivat kahdeksaksi erilaiseksi ja vuodenkiertoa rytmittäväksi kortiksi. Kortit muodostuivat korttipakoiksi, joiden myyntihinta (10 €/korttipakka) on viimeisen vuoden ajan ohjautunut, omasta halustani, suoraan ja kokonaisuudessaan Luonnonperintösäätiön hallinnoimaan Louhen metsäkeräykseen. Korttien painatuksen kustansi Tampereen Kalevalaiset Ry. Kortteja painatettiin 100 pakkaa. Olen saatellut, erinäisten tapahtumien kautta, 90 pakkaa uusiin käsiin, ja sen myötä korttien avulla keräykseen on siirtynyt 900 euroa. 

Väinämöinen säästi linnulle kukuntapuun Kalevalassa. Taisinpa nyt minäkin tehdä saman tempun, yhdessä jokaisen korttipakan ostaneen henkilön ja Tampereen Kalevalaiset Ry:n kanssa. Louhen metsäkeräys on avoinna vielä ainakin syyskuun ajan. Voit lukea keräyksestä lisää täältä: https://luonnonperintosaatio.fi/kampanjat/louhen-metsa/

KUTSU: Yhteisen keräyssaavutuksen kunniaksi tarjoan aamukahvit ja -teet, Tampereen Pyynikillä, sunnuntaina 16.8. Tapaaminen on klo 10.00 Pyynikin Näkötornin edessä, josta etenemme kohteen välittömään lähiluontoon pullien ja termospullojen kera. Ota mukaasi oma kuppi ja istuinalusta. Ohjaan yhteisen tunteroisemme aikana JuuretON -voimasanoihin kytkeytyvän tuokion, jonka aikana tutkailemme syklisyyttä –luonnossa ja itsessämme. Nappaan mukaani viimeiset kymmenen jäljellä olevaa Louhen metsä -keräykseen pyhittämääni JuuretON -korttipakkaa, ihan siltä varalta, että sinäkin tahdot omasi. Olisihan se hienoa päästä korttien osalta 1000 euron keräystavoitteeseen syyskuun, ja keräyksen, loppuun mennessä.

Pidän tuona päivänä ja tuossa paikassa myös luontotyöpäiväni, joten jos haluat tulla istumaan kupposen äärelle yhteistyökuvioihin tms. liittyen, niin sydämellisesti tervetuloa pistäytymään tai jäämään paikalle myös klo 11–13. Ota toki halutessasi mukaan myös oma luontotyöpäiväarsenaalisi; läppäri yms., ja istu seuraani työskentelemään omien projektiesi kimpussa. Luontokonttori odottaa sinuakin! Pystytän omani Pyynikin näkötornin vasemmalta laidalta lähtevän hiekkatien varrelta löytyville pikku kallioille. Laita rohkeasti viestiä luuriini, jos et löydä minua. Tulen sinua vastaan. Yhteystietoni: Tietoa minusta 

Seurailen ajankohdan lähestyessä säätiedotuksia, ja jos näyttää siltä, että taivas vihmoo liikaa vettä, niin ilmoitan Luonto luoksesi some-kanaviin ulkotyöpäiväni kohtalosta. Pysy kuulolla somessa! Ig: luontoluoksesi Fb: Luonto luoksesi

Tunnetko sinäkin luissasi ja ytimessäsi, kuinka luontomme irrottautuu kesästä? Aurinko maalaa varjoaan ja irrottelee säteitään; taivas pimenee ja luonto kantaa viimeisiä aarteitaan marjojen ja sienien muodossa; rauha laskeutuu valon ja varjon leikkiessä hippaa. 

Tunnistatko luonnon murroksen myös itsessäsi? Irrotteletko sinäkin säteitäsi? Leikkivätkö valot ja varjot hippaa myös syvällä sinussa? Pohjolan vuodenajat kantavat mukanaan erilaisia energioita – luonnonvoimaa, joka vaikuttaa jokaiseen luontokappaleeseen; myös meihin ihmisiin. Valoisuuden ja pimeyden muutokset, lämpötilan muutosten kanssa, ohjaavat luonnon ja sen jokaisen luontokappaleen kanssaelämään rytmissään, jonka jokainen vaihe on toistensa arvoinen. Kasvua ei tapahdu ilman lepoa; uudistumista ilman antautumista; heräämistä ilman kuolemista. Se, että luonnossa tapahtuvat muutokset tuntuvat meissä ihmisissä eri tavoin, ei ole eriskummallista, vaan hyvin, hyvin luonnollista. Luonnollista. Olemmehan mekin luontokappaleita – osa elämänverkkoa.

Ekososiaalinen ajattelu pureutuu purkamaan kulutus-, yksilö- ja ihmiskeskeistä maailmankuvaa ottamalla ihmisen alas valtaistuimeltaan ja asettamalla tämän istumaan kannolle. Aistit hereillä ja ympäröivään maailmaan kokonaisvaltaisesti sulautuen ihminen tuntee ja ymmärtää oman osansa – se ei ole suuren suuri, eikä aivan pienen pieni, kuten Kalevalassakin montaa asiaa kuvataan. Se on ihmisen osa; vastuullinen ja vaikutusvaltainen, mutta vain osa, jonka hän tiedostaa, ja johon hän suhteuttaa omaa toimintansa. Hän ymmärtää ekosysteemipalveluiden arvon ja kantokyvyn rajat. Hän löytää merkityksiä ihmissuhteista, luonnosta ja kulttuurista - asioista, joiden rakentava kädenjälki on kuluttavaa jalanjälkeä suurempi. Ja hän aistii. Hän aistii tuulen tuiverruksen, lintujen lurituksen ja kosken kuohut. Hän istuu kannolla ja hän vaalii elämää, satuttamatta kärpästäkään.

Toki, kaikkea tuota, ja lisäksi:

Hän antaa luonnon hoivata itseään; tuulen hivellä poskeaan, lintujen lohduttaa laulullaan ja kosken vilvoittaa varpaitaan. Sen puolesta hän taistelee, sitä puolustaa ja sen kantokyvyn rajoissa elää, jonka hän kokee merkitykselliseksi itselleen – ja kaikille muille. Tuulen tuiverrus hiuksissaan ja lintujen laulu korvissaan hän suoristaa vilvoittunein jaloin itsensä täyteen mittaansa, ja ottaa ensimmäiset askeleensa kohti kesästä irrottautuvaa syksyä. Hän tuntee, kuinka kaikki on murroksessa; luonto, hän sen osana - koko maailma. " Niin kuin luonto ympärilläni, minäkin tunnen sen; aurinko maalaa jo varjoaan ja irrottelee säteitään. —", hän myhäilee ja astelee kohti syksyä – toivonsäteet silmissään hennosti kimaltaen.

Loppusanat

Anna itsesi irrottautua lempeästi ja viisaasti kesästä; kasvusta ja runsaudesta. Ota vastaan ajanjakso, joka tekee yksissä kansissa paljon; siirtää lehtivihreän runkoosi, samalla ravistellen lehtien lailla irti kaiken sen, mitä et enää tarvitse. Ole lehtivihreää varastoiva puu ja lehtiään ravisteleva puu. Mutta ennen sitä, puske maasta ylös viimeiset aarteesi; marjasi, sienesi. Jaa sitä hyvää, mitä olet.

Näiden jälkeen lepää. Aivan vain. Lepäämisen ehto ei ole sen jälkeinen uudistuminen. Lepääminen on lumen alla uinuvan kontion elinehto – sinun oma kehtosi, johon käpertyä, koska elinehto se on myös sinulle. Ole otso, kontio, mesikämmen kulta – nuku talviunta. 

Tämän tarinan ja syklin hännänpään saa kiinni, kun kurottautuu ottamaan kiinni kevätauringon ensisäteistä, solisevan puron liplatuksesta, maan tuoksusta, lintujen laulusta ja kasvien ensiversoista. Ollapa vielä säde auringon, pisara puron sulaneen, lintu, joka palaa takaisin ylle sinisen veen. Ole lintu ja lennä, kurota korkeuksiin; unelmoi! Heräät. Uudistut. Kasvat kukkana kedolla, olet runsas; näyt ja kuulut, tunnet ja elät.

Olet kaikkea tätä. Olet kaikkea tätä tänä auringon- ja kuunkiertona. Olet kaikkea tätä elämäsi aikana. Olet kaikkea tätä – syklinen ja niin vietävän luonnollinen.

-Henriikka

Tarinan murusia

PIRTA-lehteen kirjoittamani omaelämänkerrallinen kirjoitus Minä ja metsä kuvaa myös JuuretON -korttien merkitystä: https://www.kalevalaistennaistenliitto.fi/wp-content/uploads/2026/01/PIRTA_4_2025_netti.pdf

Louhen metsäkeräys | Kalevalaisten Naisten Liitto: https://www.kalevalaistennaistenliitto.fi/2024/09/21/louhen-metsaa-etsitaan-kalevalan-hengessa/