6.7. Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä

Tervetuloa Luonto luoksesi -sivustolle. Mukavaa, kun pistäydyit kylään. Täällä tarinoidaan luonnosta, perinteistä ja yhteisöllisyydestä. Painahan puuta ja istuunnu hetkeksi, niin minä otan sinut mukaani retkelle - tänään se kulkee läpi runojen ja Suomen kauniin suven.

Tasan vuosi sitten juhlistimme Luonto luoksesi -Instagram-tilillä Eino Leinon, runon ja suven päivää yhteisörunolla. Yksi sana, lause ja virke kerrallaan tilin seuraajat muodostivat yhdessä runon nimeltä Juurilla.

Istun alla suuren koivupuun,

sen varjo maahan laskeutuu.

Vielä erotan mä tähdet ja täydenkuun.

Kuin peitto ne ylleni kaareutuu.

Mietin, oonko mahtanut löytää sen

paikan täydellisen?

Loisteessa kuun, tuettuna puun,

asetun turvaan ja kannatteluun.

Nojaan, huojuu puu,

ja meidän juuret syvälle maahan kaivautuu.

Merkkipäivän kunniaksi saattelen teidät - juurisykkeen seuraajat - suven läpi Eino Leinon runojen siivillä. Lopuksi jätän teille pienen runoilutehtävän, jonka voitte raapustaa luontoa ja suvea ajatellen tai havainnoiden ja aistien – kotisohvalla aiheen äärelle herkistyen tai luontoympäristöissä välittömästi käyskennellen. 

RAUHA

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?

Mitä on tämä hiljaisuus?

Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,

tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat

ja metsässä puhuvat puut.

Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat

ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,

kaikk' on niin hellää ja hyvää.

Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Eino Leino

SUVI-ILLAN VIENO TUULI

Suvi-illan vieno tuuli

huokaa vuoren alta,

hongikon polkua hopioipi

kuuhut taivahalta.

Hiljaa huojuu korven honka,

kaukana käkö kukkuu,

vaieten astuvi vaeltaja,

mielen murhe nukkuu.

Eino Leino

SYYSMETSÄSSÄ

Astelin metsässä syksyisessä,

pikkulintuja kuulin,

jotka jo ammoin vaienneiksi

viimahan, viluhun luulin.

Eivät ne soinehet enää laulut

elämän myrskymielten,

soi joka oksalta onnellinen

pilpatus pienten kielten.

Käyskelin, kuuntelin kummakseni,

seisahduin sekä mietin:

Mitä ne laulavat pienet linnut

vaieten vaiston ja vietin?

Mitä ne miettivä pienet linnut

metsässä syksyisessä,

kun pilvet riippuu ja mätäs on märkä

ja kuuset on kyynelessä?

Sitä ne miettivät pienet linnut:

"Pois meni kevät ja kesä,

mennee syksy ja mennee talvi,

tullee päivä ja pesä."

Ja sitä ne laulavat pienet linnut:

"Syksy kun rinnan riittää,

jää eloon pieniä iloja paljon,

joista voi Luojaa kiittää."

Vielä ne virkkavat pienet linnut:

"Kellä on sydämensuru,

hänelle laulu on lahja kallis

kuin joka onnen muru."

Astelin metsässä syksyisessä,

pikkulintuja kuulin,

tunsin ma rintani riemahtavan,

jonka jo kuolleen luulin.

Eino Leino

Eino Leinon runojen myötä astumme seuraavaksi omille runopoluillemme. Valitsin runoilutehtävän pohjaksi haikurunon, sillä sen rakenne on selkeä, ja sen kautta on mielekästä astua tutkailemaan luontoa ja omaa runopolkua. Haiku jakautuu kolmeen säkeeseen eli riviin, ja niiden tavut ovat 5, 7 ja 5.

Kuulin kutsusi.

Se huhuili palaamaan.

Astuin metsolaan.

Haiku on tuokiokuvaus; pieni, suuri hetki täynnä tunnetta ja mielikuvia. Tämän pienoisen runon ei tarvitse rimmata. Voit myös jättää pisteet ja pilkut mättäälle, jos tahdot. Puhalla ilmaa rivien väliin, ja anna tunteen johdattaa. Kirjoita Suomen suven kauneudesta, syksyn odotuksesta tai jostain aivan muusta. Voit jakaa haikusi lähettämällä sen minulle sähköpostiosoitteeseen luontoluoksesi@gmail.com. Luvallasi jaan runosi mielelläni Luonto luoksesi -sosiaalisessa mediassa; Instagramissa ja Facebookissa. Voit myös hypätä mukaan kesän 2026 yhteisörunon runoilijaksi. Tervetuloa seuraamaan juurisykettä myös somessa.

Ajatella, että Eino Leino kuvasi maailmaansa runoillaan sinä samana aikana, kun Akseli Gallen-Kallela kuvasi omaansa maalauksillaan ja Jean Sibelius sinfonioillaan - kukin heistä kanavoiden inspiraatiota myös Kalevalasta ja luonnosta. Sanataide, kuvataide, musiikki ja muut taiteenlajit avaavat, luonnon tavoin, portin ihmisen syvimpään olemukseen, jossa olemme herkemmin aistivia ja tuntevia. Asetumme järjen tuolle puolen; ulottuvuuteen, jossa tunteet, mielikuvitus ja henkisyys saavat tilaa kurottautua ja hengittää. Kuten Eino Leino sanaili runossaan 1 ILTATUNNELMA: "Tuon auringon kullan kenpä vois kätkeä sydämeen ja itselleen olla outo kuin kaislat ja välke veen!"

Luonnon ja sanataiteen rikastuttamaa Eino Leinon, runon ja suven päivää teille kaikille. 

Suosittelen myös tutustumaan Vesa-Matti Loirin sävelin tulkittuihin Eino Leinon runoihin, kuten esim. Lapin kesä ja Nocturne.

-Henriikka